Maanantai 20. paivan taisteluiden jalkeen tunnelma Oaxacassa on jatkunut kireana, ja lauantaipaiva, 25.11., oli yksi rankimmista tahan mennessa.
Aamupaivalla arviolta miljoona ihmista kokoontui kaupungin ulkopuolelle marssiakseen keskustaan. Aiemmat megamarchat ovat sujuneet taysin rauhallisesti, mutta kuulemma talla kertaa ihmiset saapuivat paikalle vihaisina, valmiina taistelemaan. Keskustan katuja oli jo valmiiksi suljettu seka APPOn barrikadeilla etta PFP:n tiesuluilla.
Marssin saapuessa keskustaan iltapaivalla se piiritti keskusaukion, ja mielenosoittajat alkoivat heittaa liittovaltion poliiseja kivilla. Poliisit vastasivat massiivisella maaralla kyynelkaasua. Seuraavien tuntien ajan keskustan kadut olivat taistelukentta. Kyynelkaasun lisaksi poliisit ampuivat ritsoilla (!)lasikuulia, ja mielenosoittajat heittivat kivia ja molotoveja poliiseja pain ja ikkunoista lapi. Poliisit pidattivat paljon ihmisia, mutta vetaytyivat lopulta takaisin Zocalolle.
Noin kahdeksan aikaan illalla poliisit kuitenkin hyokkasivat uudelleen, talla kertaa tuliaseilla, ampuen satunnaisesti vakijoukkoon Santo Domingon edustalla. Aiemmin siella oli mielenosoittajien leiri, mutta silla hetkella paikalla oli vain vahan ihmisia, jotka juoksivat pakoon. Silminnakijan mukaan poliisit vaittivat kyynelkaasun loppuneen oikeuttaakseen silla tuliaseiden kayton.
Taman jalkeen mielensosoittajat sytyttivat palamaan oikeustalon, teatterin, hotellin ja turismiviraston. Kaduilla paloi autoja ja barrikadeja, ja yhteenotot levisivat keskustan alueella yha laajemmalle. Mielenosoittajat olivat hajaantuneet pienempiin ryhmiin paetessaan poliiseja, ja poliisit alkoivat saartaa ihmisia joka paikassa, pidattaen ja pahoinpidellen ihmisia mielivaltaisesti.
Tahan asti kuulimme tapahtumat ystavilta, jotka olivat paikalla ja sanoivat juosseensa pakoon keskella vertavuotavia ihmisia.
Oltuamme viikon poissa tulimme kaupunkiin bussilla yhdeksan aikaan, ja bussikuski jatti meidat kaupungin laitamille, sanoen etta yhteenottojen takia bussi ei voi jatkaa pidemmalle. Taksikuski sanoi, ettei kotikadullemme ole paasya, mutta emme uskoneet ennen kuin saavuimme kaupunkiin. Ensimmainen palava barrikadi nakyi vahan keskustan ulkopuolella, lahella Parque Llano-nimista puistoa. Parque Llanon ymparisto oli kokonaan tulessa, ja liekkeja nakyi kahden rakennuksen sisapuolella. Jokainen katu oli suljettu, barrikadeilla oli ihmisjoukkoja, jossain kymmenia poliiseja mellakkavarusteissaan.
Vahitellen tajusimme, etta kotiinpaasysta ei ole mitaan toivoa, ja paasimme tutun luo lahemmas keskustaa. Myohemmin kuulimme ystaviemme juosseen kotikadullamme pakoon porroja. Porrot ovat yksi pelottavimmista asioista taalla; siviilipukuisia aseistettuja miehia, jotkut kyttia, toiset muuten vaan epavirallisesti hallituksen leivissa. Kuulimme myos taksissa, kuinka hallituksen radiokanavalla kehotettiin ihmisia menemaan ulos barrikadeille auttamaan poliiseja. Armeijan joukkoja oli saapunut Oaxacaan lauantaita varten. Suuri osa sotilaista kaveli kadulla siviilivaatteissa pidattaen ihmisia. Jotkut pukeutuivat laakareiksi ja pystyttivat ensiapupisteita. Kun loukkaantuneet tulivat hakemaan apua, heille sanottiin etta on mentava sairaalaan, mutta he eivat koskaan paatyneet sairaalaan vaan jonnekin aivan muualle...
Yhteenotot jatkuivat myohaan iltaan. Radio Universidadissa puhuttiin jossain vaiheessa iltaa kolmesta ammutusta, aamulla kuudesta kuolleesta. Sunnuntaina puoliltapaivin meksikolainen ihmisoikeusjarjesto oli selvittanyt 24 kadonneen, 32 pidatetyn ja 10 loukkaantuneen henkilollisyyden. Arviot kaikista kadonneista ja pidatetyista vaihtelevat kuitenkin sadasta jopa neljaan sataan.
La Jornada kirjoittaa, etta APPO:n mukaan kuolleita on viisi. Yli sata ihmista on loukkaantunut, heista 20 luodeista, muun muassa 5-vuotias lapsi. 25 on ilmoitettu kadonneeksi ja 40 vangituiksi.
Uutiset pidatetyista ovat entista huolestuttavampia viime viikon kidutusuutisten jalkeen. Ystavamme oli kaynyt vankilassa katsomassa kidutettua tuttuaan. Opiskelijapoika, joka ei ole mitenkaan aktiivinen liikkeessa, oli otettu kiinni maanantaina hanen ollessaan ostoksilla aitinsa kanssa. Pari paivaa hanen olinpaikkansa oli epaselva, kunnes hanet loydettiin vankilasta pahasti pahoinpideltyna: kallo auki, taynna palovammoja, sormia katkottuna, kynsia irtirevittyna. Tasta tapauksesta on kirjoitettu lehdissa ja protestiksi kidutetun opiskelijan koulu, Instituto Tecnologico de Oaxaca, suljettiin perjantaina. Mielivaltaisia pidatyksia on kuitenkin tehty viime viikolla paljon, ja lauantain jalkeen ihmiset pelkaavat entista enemman.
Hallituksen radiokanavalla, jossa eilen kehotettiin ihmisia menemaan kaduille pieksemaan radikaaleja, kehotetaan tanaan kaikkia pysymaan sisalla. Radio Universidad varoittaa alueista, joilla liikkuu poliisien tai porrojen autoja. Kavellessamme aamulla kotiin ohi ajoi muutama avolava-autollinen poliiseja. Aurinko paistoi, tyhjaksi jaaneella Santo Domingon aukiolla oli siivous kaynnissa. Koko yon siivousurakan jalkeen kaikki naytti pelottavan normaalilta ja rauhalliselta muutamia rikottuja ikkunoita lukuunottamatta. Liian rauhalliselta - monet ihmiset eivat enaa uskalla kavella ulkona, ainakaan yksin tai pimealla. Itse istuimme suurimman osan paivasta kotonamme, jonka ikkunoiden ulkopuolella helikopterit lensivat matalalla.
Oaxacassa valmistaudutaan raskaaseen viikkoon. 1. joulukuuta alkaa Felipe Calderonin kausi presidenttina, ja heinakuun vaaliskandaalin jalkeen suuria protesteja odotetaan seka Mexico Cityssa etta Oaxacassa. Felipe Calderon (tuttavallisemmin Fecal eli paska) on luvannut puuttua Oaxacan konfliktiin kovalla kadella, ja APPO:n mukaan hanen kadenjalkensa nakyi jo lauantain poliisioperaatioissa. Pelko on, etta yha enemman armeijan joukkoja ja aseita lahetetaan Oaxacaan.
Tuntuu todella pelottavalta ja epatodelliselta, etta kansainvalisessa lehdistossa, eika edes Indymediassa, kirjoiteta mitaan eilisesta. Kansainvalinen painostus olisi lahipaivina elintarkeaa, ajatellen toisaalta viela laajemman vakivallan riskia ja toisaalta vankilassa kidutettavana olevia ihmisia.
Kaiken taman keskella olemme vaikuttuneita tukitapahtumasta, jota olette jarjestamassa, viela niin monen jarjeeston yhteistyona. Myos paikalliset ihmiset ilmaisevat jatkuvasti kiitollisuutensa kansainvalisen tuen maarasta.
