sunnuntai, marraskuuta 05, 2006

Taustaa

Laura Carlsen kirjoittaa CounterPunch-verkkosivuilla Oaxacan kamppailun taustoista. Seuraavassa referaatti artikkelista suomeksi.

Liikehdintä Oaxacassa alkoi 15. toukokuuta, jolloin Meksikossa vietetään Opettajien päivää. Opettajien ammattiliiton jäsenet Oaxacassa mobilisoivat protesteja korporatististen johtajien ja hallituksen välillä tehdyn sopimuksen toimeenpanoa vastaan. Opettajat vaativat palkankorotusta ja aloittivat sit-in -protestin Oaxacan kaupungin keskusaukiolla (zocalo).

Opettajien toiminnassa ei ollut mitään epätavallista. Osasto 22, opettajien ammattiliitto Oaxacassa, on historiallisesti ollut vuosikymmeniä vanhan demokratialiikkeen linnake, joka pyrkii vapauttamaan valtakunnallisen liiton sellaisten johtajien vallasta, joiden intressit ovat sidoksissa maan poliittiseen eliittiin eikä työläisten hyvinvointiin.

Mutta opettajien protesti laajeni kun kuvernööri Ruiz lähetti aseistetut turvajoukot häätämään heidät zocalolta 14. kesäkuuta. Opettajia kuoli repression tuloksena, ja tämä raivostutti yhteiskuntaa, joka oli jo valmiiksi vihainen ja syytti hallitsijoita vaalivilpistä. Ulises Ruiz on perinteinen PRI-puolueen poliitikko. PRI hallitsi Meksikoa 71 vuotta ja hallitsee edelleen osia Oaxacan maaseudusta väkivaltaisten puoluejohtajien kautta.

Pian noin 350 järjestöä ryhmittyi muodostaakseen Oaxacan kansojen väenkokouksen (APPO). Opettajien kamppailuun yhtyivät niin intiaaniyhteisöt, opiskelijat, työläiset kuin kauppiaatkin. Liike vaati kuvernöörin eroa.

Oaxaca on yksi Meksikon köyhimmistä osavaltioista. Samalla siellä on yksi vahvimmista ruohonjuuritason organisoitumisen asteista. Oaxacalaisilla on sinnikäs maine, ja heidän vastarintansa eri alistamisen muotoja vastaan on jatkunut yli 500 vuotta.

Nyt he ovat nousseet paitsi protestoimaan, myös rakentamaan. Solidaarisuuden verkostot, autonomiset kommunikaation muodot sekä spontaanit turhautumisen ja toivon ilmaukset ovat yhdistyneet kansannousussa, jota opettajien liikkeen pioneeri Luis Hernandez Navarro on kutsunut "Oaxacan kommuuniksi" (vrt. Pariisin kommuuni 1871).

Mutta aivan kuin hallitsevan luokan uudelleen liittoutuminen hajotti Pariisin kommuunin, on oikeistolaisen PAN-puolueen ja PRI:n välinen liitto käynnistänyt offensiivin Oaxacan liikettä vastaan.

Se alkoi likaisena matalan profiilin sotana, jossa viikottain kuoli mielenosoittajia siviilipukuisten tappajien ampumina, ja ihmisiä kidnapattiin ja kidutettiin. Liittovaltion poliisin tultua Oaxacaan (29.10.), repressiolla on nyt univormut.

Meksikon poliitikot tietävät että Oaxaca merkitsee paljon enemmän kuin osavaltion sisäistä kamppailua opettajien palkankorotuksesta.

Lue Carlsenin juttu kokonaisuudessaan: CounterPunch