Mitä kampuksen ympärillä tapahtui?
George Salzman kertoo Narco Newsin sivuilla havainnoistaan, radioaseman piirityksestä ja oaxacalaisten päättäväisestä vastarinnasta. Seuraavassa referaatti Salzmanin kolumnista suomeksi.
................
Torstaiaamulla PFP-joukot aloittivat rynnäkön kampukselle (Ciudad Universidad), missä radioasema sijaitsee. Joukot näyttivät koostuivan nuorista miehistä, jotka todennäköisesti ovat liittyneet PFP:n riveihin taloudellisesta pakosta.
Taistelu oli käynnissä yliopistokadulla kun olin siellä. Yliopistokatu on nelikaistainen tie, hieman yli puoli mailia pitkä. Kampus on suunnilleen neliön muotoinen alue, jonka kukin sivu on hieman yli neljäsosamailin pituinen. Tämä on Benito Juarez -yliopiston pääkampus, joka on zocalosta noin 1.1 mailia kaakkoon.
Aamulla kuulimme että PFP aikoi hyökätä yliopistolle sillä perusteella, että siellä olisi tuliaseita. Radioasema hälytti paikalle ihmisiä puolustamaan kampusta.
Paikalla oli tiivis väkijoukko, jossa monet kuvasivat ja videoivat tapahtumia. Jotkut nousivat megafonin kanssa ja sanoivat PFP-joukoille, että nämä ovat samanlaisia kuin mielenosoittajatkin, ja että heitä ei olisi pitänyt lähettää Oaxacaan. PFP:n rivit seisoivat liikkumatta. Monet vanhemmista naisista väkijoukossa, aivan eturivissä poliisin kilpien edessä, sanoivat poliiseille että he ovat kansalaisia, ilman aseita, kykeneviä huolehtimaan omasta elämästään, ja että PFP:n tulisi lähteä Oaxacasta.
11.30. Toisaalla opiskelijat ojensivat puuhalkoja metalliaidan läpi yliopistoalueelta kadulle ostoskärryihin. Puuta käytettiin palavien barrikadien rakentamiseen. Yhtäkkiä levisi varoitus, että yliopistokadun eteläpäässä on tapahtumassa hyökkäys, ja monet ihmiset suuntasivat sinne. PFP alkoi edetä yhtenäisenä rintamana. Sitten ilotulitus alkoi. Välimatkan päästä näin savu- tai kaasupilviä ja kotitekoisten rakettien sinkoutuvan kohti poliisia. Ihmiset alkoivat kivittää poliiseja.
Olen kirjoittanut paljon siitä miten opettajat ja APPO pitävät yllä militanttia mutta väkivallatonta taistelua, ja olen edelleen vakuuttunut sen olevan oikein. Mutta tämä oli eri asia: ihmiset yrittivät puolustaa omaa asuinaluettaan joka oli aseistettujen joukkojen miehittämä, eikä puolustusta voitu mitenkään kuvailla väkivallattomaksi. Ja jos poliisi olisi komennettu ampumaan, se olisi voinut olla verilöyly.
Suurin osa puolustajista oli nuoria miehiä, mutta eivät kaikki. Heidän keskeisin aseensa oli kivisade. Kotitekoisten rakettien lisäksi heillä saattoi olla myös joitakin molotovin cocktaileja. Kun poliisi ampui kyynelkaasuammuksia ja alkoi edetä, siirryin yliopiston urheilukenttien puolelle. Ihmiset ottivat suuria kiviä ja murskasivat niitä saaden niistä paremmin heittämiseen sopivia. Heidän rohkeutensa ja päättäväisyytensä olla luovuttamatta PFP:n edessä oli uskomaton. En ole koskaan ennen nähnyt mitään lähellekään samankaltaista.
Lopulta päätin lähteä takaisin. Taaempana etulinjasta näin vanhan miehen joka nosti ylös kiviä ja vieritti niitä varsinaisten taistelijoiden käyttöön. Se toi mieleen toisen maailmansodan aikaisen fraasin: "Praise the Lord and Pass the Ammunition". Silloin odotin että ei enää kauaakaan kun PFP pääsisi yliopistoalueelle ja sulkisi Radio Universidadin, vaientaen sen signaalin. Mutta olin väärässä. Pohjoisessa risteyksessä oli edelleen meneillään standoff-tilanne.
Kävellessäni pohjoiseen syrjäistä tietä pitkin näin monia ihmisiä seuraamassa tilannetta ja rakentamassa lisää barrikadeja estääkseen pääsyn risteykseen Cinco Senoresissa. Kymmenkunta miestä työnsi suuren raskaan auton tiesuluksi Perifericolle Rayonin kulmassa, ja sen jälkeen kantoi kuplavolkkarin kulman taakse blokkaamaan pääsyä Rayonilta Perifericolle. Ajattelin ihmisten henkilökohtaista omaisuutta. Paljon omaisuutta on tuhoutunut, mutta niin on tuhoutunut myös paljon ihmiselämiä.
Kello on 20.40 ja Radio Universidad toimii yhä. En tiedä mitä tulee tapahtumaan myöhemmin. Näyttää siltä että PFP on ajettu tiehensä. Oaxacalaiset todella uskovat, että "yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa".
Lähde: George Salzman, Narco News
................
Torstaiaamulla PFP-joukot aloittivat rynnäkön kampukselle (Ciudad Universidad), missä radioasema sijaitsee. Joukot näyttivät koostuivan nuorista miehistä, jotka todennäköisesti ovat liittyneet PFP:n riveihin taloudellisesta pakosta.
Taistelu oli käynnissä yliopistokadulla kun olin siellä. Yliopistokatu on nelikaistainen tie, hieman yli puoli mailia pitkä. Kampus on suunnilleen neliön muotoinen alue, jonka kukin sivu on hieman yli neljäsosamailin pituinen. Tämä on Benito Juarez -yliopiston pääkampus, joka on zocalosta noin 1.1 mailia kaakkoon.
Aamulla kuulimme että PFP aikoi hyökätä yliopistolle sillä perusteella, että siellä olisi tuliaseita. Radioasema hälytti paikalle ihmisiä puolustamaan kampusta.
Paikalla oli tiivis väkijoukko, jossa monet kuvasivat ja videoivat tapahtumia. Jotkut nousivat megafonin kanssa ja sanoivat PFP-joukoille, että nämä ovat samanlaisia kuin mielenosoittajatkin, ja että heitä ei olisi pitänyt lähettää Oaxacaan. PFP:n rivit seisoivat liikkumatta. Monet vanhemmista naisista väkijoukossa, aivan eturivissä poliisin kilpien edessä, sanoivat poliiseille että he ovat kansalaisia, ilman aseita, kykeneviä huolehtimaan omasta elämästään, ja että PFP:n tulisi lähteä Oaxacasta.
11.30. Toisaalla opiskelijat ojensivat puuhalkoja metalliaidan läpi yliopistoalueelta kadulle ostoskärryihin. Puuta käytettiin palavien barrikadien rakentamiseen. Yhtäkkiä levisi varoitus, että yliopistokadun eteläpäässä on tapahtumassa hyökkäys, ja monet ihmiset suuntasivat sinne. PFP alkoi edetä yhtenäisenä rintamana. Sitten ilotulitus alkoi. Välimatkan päästä näin savu- tai kaasupilviä ja kotitekoisten rakettien sinkoutuvan kohti poliisia. Ihmiset alkoivat kivittää poliiseja.
Olen kirjoittanut paljon siitä miten opettajat ja APPO pitävät yllä militanttia mutta väkivallatonta taistelua, ja olen edelleen vakuuttunut sen olevan oikein. Mutta tämä oli eri asia: ihmiset yrittivät puolustaa omaa asuinaluettaan joka oli aseistettujen joukkojen miehittämä, eikä puolustusta voitu mitenkään kuvailla väkivallattomaksi. Ja jos poliisi olisi komennettu ampumaan, se olisi voinut olla verilöyly.
Suurin osa puolustajista oli nuoria miehiä, mutta eivät kaikki. Heidän keskeisin aseensa oli kivisade. Kotitekoisten rakettien lisäksi heillä saattoi olla myös joitakin molotovin cocktaileja. Kun poliisi ampui kyynelkaasuammuksia ja alkoi edetä, siirryin yliopiston urheilukenttien puolelle. Ihmiset ottivat suuria kiviä ja murskasivat niitä saaden niistä paremmin heittämiseen sopivia. Heidän rohkeutensa ja päättäväisyytensä olla luovuttamatta PFP:n edessä oli uskomaton. En ole koskaan ennen nähnyt mitään lähellekään samankaltaista.
Lopulta päätin lähteä takaisin. Taaempana etulinjasta näin vanhan miehen joka nosti ylös kiviä ja vieritti niitä varsinaisten taistelijoiden käyttöön. Se toi mieleen toisen maailmansodan aikaisen fraasin: "Praise the Lord and Pass the Ammunition". Silloin odotin että ei enää kauaakaan kun PFP pääsisi yliopistoalueelle ja sulkisi Radio Universidadin, vaientaen sen signaalin. Mutta olin väärässä. Pohjoisessa risteyksessä oli edelleen meneillään standoff-tilanne.
Kävellessäni pohjoiseen syrjäistä tietä pitkin näin monia ihmisiä seuraamassa tilannetta ja rakentamassa lisää barrikadeja estääkseen pääsyn risteykseen Cinco Senoresissa. Kymmenkunta miestä työnsi suuren raskaan auton tiesuluksi Perifericolle Rayonin kulmassa, ja sen jälkeen kantoi kuplavolkkarin kulman taakse blokkaamaan pääsyä Rayonilta Perifericolle. Ajattelin ihmisten henkilökohtaista omaisuutta. Paljon omaisuutta on tuhoutunut, mutta niin on tuhoutunut myös paljon ihmiselämiä.
Kello on 20.40 ja Radio Universidad toimii yhä. En tiedä mitä tulee tapahtumaan myöhemmin. Näyttää siltä että PFP on ajettu tiehensä. Oaxacalaiset todella uskovat, että "yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa".
Lähde: George Salzman, Narco News
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home