Rikkaat nuoret bilettelijat

Viime yona baarikierros jatkui kantapaikasta (leppoisa tunnelma ja kaksi drinkkia viidella eukolla) toiseen yokerhoon, jossa siististi pukeutuneet keskiluokkaiset nuoret ketkuttivat peppujaan.

Tormasin siella Davidiin, jonka olin tavannut aiemmin jossain toisessa baarissa. Kysyi etta mita kuuluu. Vastasin, etta ihan hyvaa, mutta aika paha tama tilanne taalla, "muy fuerte la situación aquí".
Tyyppi katsoi mua vahan kummissaan: "eihan taalla mitaan tapahdu. Missa sa asut, ai siella, no sa olet ihan turvassa." Pienessa hiprakassa en ollut tippaakaan korrekti, vaan pamautin vaan tiukasti, etta "ihmisia katoaa joka yo, ihmisia tapetaan, etta kylla taalla nyt jotain tapahtuu." Kundi ei osannut katsoa mua enaa silmiin sen jalkeen, meni vain ihan hamilleen.

Italialainen ystava pani merkille, etta noissa piireissa ihmiset puhuvat Oaxacan konfliktista vain "ongelmana". El problema. Se, etta liikkeella voisi olla relevantteja vaatimuksia, ei tule naille tyypeille mieleenkaan.

Bilettelysta puheenollen, tama niin sanottu "ongelma" nakyy yoelamassakin. Baarit on tyhjia, ja kaduilla ei kavele oisin kukaan.