Yliopisto

Kavimme eilen yliopistoalueella. Kaupunginosa on kuin sodan jaljilta: poltettuja busseja, loputtomasti kaytettyja ja kayttamattomia polttopulloja. Ensimmaisesta barrikadista paasimme lapi asuinalueelle, koska paikallinen ystavamme, Juan, esitteli meidat portinvartijoille. Seuraavalla portilla olikin jo laukkujen ja ruumiintarkastus.

Heti sisaan paastyamme meille tarjottiin ruokaa. Mika uskomaton organisaatio: kaikki oli hallinnassa. Mielettomat maarat ruokaa, kahvia, virvokkeita. Ei mitaan kaaosta, vaan rauhallista ja lamminta toimintaa.

Paljon puhuttu radio sijaitsee siis yliopistolla. Oli hassua kuulla yhtakkia olan takaa tuttu aani: radion kuuluttaja. Han oli pieni laiha nainen, sellainen perustavallinen keski-ikainen. She kicks ass! Jotenkin taalla on aivan mahtavaa, ettei ihmisten ulkonaosta voi paatella tippaakaan heidan politiikkaansa.

Keskustan Zócalo on nyt liittovaltion poliisin hallussa. Se on taysi sotilasleiri! Siella on tuhansia sotilaita, vessat, ruokahuolto, suihkut, teltat. Eilen, ilmeisesti demon takia, sotilaat olivat rakentaneet barrikadeja. Eli sotilaat pelkaavat kaupunkilaisia, ei toisin pain. Sotilaat ovat kylla saalittavia: kahdeksantoistavuotiaita koyhia poikia mellakkavarusteissaan.