MIELENOSOITUS MEKSIKON SUURLÄHETYSTÖLLÄ PE 27.4. KLO 17

Meksikon poliittiset vangit vapautettava välittömästi!

Etelä-Meksikon Oaxacassa on ollut jo lähes vuoden käynnissä laaja yhteiskunnallinen liike joka pyrkii ihmisoikeusrikkomuksista ja korruptiosta syytetyn kuvernööri Ulises Ruizin eroon sekä uudenlaisen demokratian rakentamiseen.

Oaxacan kuvernööri pysyi vallassa ainoastaan laajalla repressiolla: pidättämällä mielivaltaisesti noin 400 ihmistä. Pidätetystä on hakattu 99 prosenttia. Tällä hetkellä Oaxacassa on yhä n. 40 pidätettyä ja n. 60 kadonnutta. Konfliktissa n. 40 on menettänyt henkensä.

Vaikka turistit ovat palanneet Oaxacaan, ja sen kaduilla on näennäinen rauha, pidätykset jatkuvat. Yksi erimerkki tästä on, että Oaxacan liikkeen katto-organisaation APPO:n neuvoston jäsen David Venegas Reyes pidätettiin väkivaltaisesti 13.4.2007 ilman pidätysmääräystä. Häntä syytetään huumerikoksista, jotka näyttävät tekaistuilta.

Amnesty Internationalilla on kampanja Davidin ja häntä pidätyksessä puolustaneen ja uhkaillun, ihmisoikeusasianajajan Isaac Torres Camonan, turvallisuuden puolesta. Molemmilla uhatuilla henkilöillä on myös henkilökohtaisia ystäviä Suomessa.

Vaadimme kaikkien Oaxacan, Atencon ja Chiapasin poliittisten vankien vapauttamista välittömästi.

Vaadimme, että kaikkien poliittisten aktivistien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuus ja ihmisoikeudet taataan Meksikossa ja että ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä rangaistaan. Vaadimme välitöntä, puolueetonta ja riippumatonta tutkimusta mielivaltaisten pidätysten ja kidutusten johdosta.

Mielenosoitus Meksikon suurlähetystöllä, Simonkatu 12,
perjantaina 27.4.2007 kello 17

Samana päivänä ympäri maailmaa järjestetään mielenosoituksia Meksikon suurlähetystöillä.

Tule mukaan!

Kirje David Venegasilta vankilasta

Kirje David Venegas Reyesilta, joka on poliittinen vanki Oaxacan keskusvankilassa. Han on APPOn neuvostossa Brenamielin barrikadin edustajana ja kuuluu ryhmaan nimelta VOCAL (Voces Oaxaquenas Construyendo Autonomia y Libertad). Helmikuun lopussa perustettu VOCAL haluaa toimia yhteistyossa eri ryhmien kanssa, jotka taistelevat autonomian puolesta vaihtoehtona vallitsevalle jarjestelmalle, ja korostaa, etta Oaxacan liikkeen tulee pysya itsenaisena ja erillisena poliittisista puolueista. VOCAL toimii muun muassa taiteen keinoin, ja ryhmaan kuuluu ihmisia APPOsta ja La Otra Campañasta.

VOCAL jarjesti sunnuntaina 15.4. marssin Ixcotelin vankilan eteen. Myos pe 27.4. jarjestetaan Oaxacassa mielenosoitus, joka vaatii David Venegasin ja muiden poliittisten vankien vapauttamista, ja VOCAL kutsuu ihmisia ja ryhmia eri maista jarjestamaan samana paivana mielenosoituksia Meksikon suurlahetystojen edessa.

...

Santa Maria Ixcotelin vankila, 17. huhtikuuta 2007

Olen vankina Santa Maria Ixcotelin vankilassa, kaupungissani Oaxacassa. Jouduin tanne perusteettomasti syytettyna huumeiden hallussapidosta. Poliisit, jotka pidattivat minut, pahoinpitelivat minua ja yrittivat pakottaa minut valokuvattavaksi huumepaketti kadessa, mutta eivat onnistuneet. Kaksi pitkaa paivaa olin eristyksissa valtakunnansyyttajan huumeyksikossa, sen jalkeen minut siirrettiin tahan vankilaan ja minulle selvisi, etta minua vastaan on syytteita oikeustalon polttamisesta 25.11., virkavallan vastustamisesta ja muista rikoksista oaxacalaista yhteiskuntaa vastaan.
On turha sanoa rohkealle ja arvokkaalle Oaxacan kansalle, etta kaikki nama syytteet ovat keksittyja ja valheellisia. Me kaikki tiedamme, miten pitkalle hallitus on valmis menemaan kostaakseen niille, jotka taistelevat oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

Naiden paivien aikana, te ulkopuolella olette pitaneet minut koossa. Tiedan toiminnasta, jota olette jarjestaneet vaatiaksenne vapauttani, ja kaikkien APPOn ja muiden taisteluiden poliittisten vankien vapautta, ja kiitan teita siita syvasti. Nama hetket ovat nayttaneet minulle Oaxacan kommuunin uuden vaiheen.

Veljeys ja solidaarisuus ylittavat vankiloiden muurit. Tunnen teidan kaikkien laheisyyden, perheeni, ystavieni ja taman suuren kansan, suuren sydameltaan, toivoltaan ja alykkyydeltaan. Sanat eivat riita ilmaisemaan mita tukenne ja protestinne ovat merkinneet minulle naiden vaikeiden paivien aikana. Jos voisin, syleilisin teita kaikkia, ja ehka sydamiemme laheisyys auttaisi ymmartamaan sanoja paremmin kiitollisuuteni ja rakkauteni. Tunnen suurta iloa tietaessani, etta mobilisaatiot jatkuvat ja tulevat jatkumaan. On jatkettava taistelua, vihaamatta niita jotka haluavat pitaa meidat alistettuina. Syita oikeutetun taistelun jatkamiseen ei tarvitse etsia raunioista, joita viha jattaa sydameen. Ne loytyvat jokaisista ikiaikaisista kasvoista, jokaisesta iskulauseesta, jokaisesta maalauksesta joka ilmestyy seinalle salaa yolla, jokaisesta lapsesta, jokaisesta banderollista, ja jokaisesta meista jotka olemme vankeina. Pyydan, alkaamme koskaan jattako tata taistelua.

Kuten vain aiti tietaa mika on lapselle parasta, jokainen yksilo ja yhteiso, kaupunki, pueblo ja naapurusto tietaa mita tarvitsee voidakseen elaa paremmin. Kohtalomme on omissa kasissamme. Vankeuteni kaikessa raakuudessaan osoittaa, mihin hallitus on valmis naina paivina jatkaakseen systemaattista repressiota Oaxacan liiketta kohtaan. Mutta repression edessa on vastarintaa, ja toivon, ettei jalkojemme ja aaniemme vasymys koskaan olisi suurempi kuin vaatimus oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta kaikille, vankiloissa ja niiden ulkopuolella.

Olen syvasti liikuttunut mahdollisuudesta kommunikoida kanssanne. Se muistuttaa, etta vain ruumiini on suljettu taman vankilan muurien sisapuolelle, mieleni on teidan kanssanne, vahvistamassa kapinan, vapauden ja autonomian henkea. Kuulin iskulauseidenne musiikin vankilan ulkopuolelta selliini, ja ne ovat tallentuneet sydameeni.

Toivon, etta tama kirje saavuttaa teidat, ei kuten kissa, joka kiipeaa hiipien vankilan muurien yli, vaan kuten muurit murtava jattilainen. Ja toivon, etta taman kirjeen mukana leviaa vakaumukseni - etta tama taistelu on oikeutettu ja lopulta tulemme voittamaan.

David Venegas Reyes
"Alebrije "

Oaxaca Suomen sosiaalifoorumissa

Suomen sosiaalifoorumi kokoontuu kuudetta kertaa

Suomen kuudes Sosiaalifoorumi pidetään lauantaina ja sunnuntaina 21.-22. huhtikuuta ruotsinkielisellä työväenopistolla Arbiksella, osoitteessa Dagmarinkatu 3. Sosiaalifoorumia järjestämässä on noin 70 kansalaisjärjestöä, kirkon tai ay-liikkeen edustajia.

Foorumin päivitetty ohjelma löytyy osoitteesta: http://www.sosiaalifoorumi.fi/. Meksikon ihmisoikeustilanne on esillä monessa seminaarissa, ja foorumissa nähdään myös meksikolainen dokumentti De Nadie (lauantaina klo 11.40-13.30).

Seminaarit Rasismin muodot Meksikossa (lauantaina klo 11.00-12.45) ja Oaxaca ja taistelu tiedonvälityksestä (lauantaina klo 15.45-17.45) valottavat Meksikon tilannetta intiaanien näkökulmasta. Asiantuntijana on Sosiaalifoorumin toinen virallinen ulkomainen vieras, insinööriopiskelija Diego Cruz Martinez, Oaxacasta Meksikosta.

Foorumi alkaa jo perjantaina 20. huhtikuuta klo 17 Kampin Narinkkatorilla maahanmuuttajien B-oleskelulupia vastustavalla mielenosoituksella. Katso lisätietoja: http://b-lupa.net .

Intiaanit Oaxacan yhteiskunnallisessa muutoksessa

Suomen Sosiaalifoorumi kutsuma vieras Meksikosta Diego Cruz Martinez on intiaani ja on köyhästä kotikylästään ainoa, joka on päässyt opiskelemaan insinööriksi. Diego on toiminut alkuperäiskansojen ja opiskelijoiden yhteiskunnallisissa liikkeissä ja on seurannut läheltä Kansojen neuvostoksi (APPO) järjestäytyneiden 365 järjestön toimintaa.

Diego Cruz Martinezin kotiseudulla Oaxacassa Meksikossa on kuohunut viime kesästä, jolloin opettajat ryhtyivät lakkoon korkeita elinkustannuksia, matalaa palkkatasoa ja korruptiota vastaan. Kun poliisijoukot hyökkäsivät Oaxacan keskusaukiolle leiriytyneiden opettajien kimppuun, lakko laajeni laajaksi kansanliikkeeksi, joka vaati kuvernööri Ulises Ruizin eroa.

Kuvernööri pysyi vallassa liittovaltion PFP-joukkojen avulla. Syksyn mittaan Oaxacassa oli yhteenottoja ja satoja ihmisiä pidätettiin. Konfliktin aikana on kuollut noin kaksikymmentä ihmistä, joista yksi amerikkalainen toimittaja. Ihmisoikeusjärjestö Limeddh on raportoinut pidätettyjen kidutuksista.

- Mistä Oaxacan kansanliikkeessä on kysymys alkuperäiskansojen näkökulmasta?
- Millaisia ovat rasismin muodot Meksikossa?
- Millaisia mahdollisuuksia on intiaanikylien yhteisöradioilla alkuperäiskansojen kulttuurin, identiteetin ja yhteisöjen muistin vahvistajana? Muun muassa nämä asiat ovat tapetilla Sosiaalifoorumissa.

Katso Sosiaalifoorumin ohjelma osoitteesta: http://www.sosiaalifoorumi.fi/

Paivitys Oaxacasta - APPOn neuvoston jasen pidatetty

Paivitys hullusta kaupungista, missa aamupaivalla 77-vuotias naapurinrouva, entinen hallituksen tyontekija, julistaa olevansa ensimmainen kapinallinen ja kertoo osallistumisestaan taisteluun ja siita miten antoi poliisien kuulla kunniansa, ja iltapaivalla tulee viesti ystavan pidatyksesta. “Ottivat kiinni Davidin”, ei muuta tietoa.

Iltapaivalla haastattelen toista naapuria, Margaritaa, jonka kanssa juttelin lokakuussa muutamana yona kotikatumme barrikadilla. Margarita kertoo, miten tiedonkulku oli organisoitu barrikadien verkoston, suojeltavien strategisten paikkojen ja vallattujen radioiden valilla. Han melkein itkee, puhuessaan kuolemantapauksista ja pettymyksestaan opettajien liittoon, joka hanen mukaansa jatti pulaan heita tukevat ihmiset palatessaan kouluihin, ja nauraa taas tuttua nauruaan. Margarita, kolmen lapsen aiti, ei perheensa takia enaa uskalla osallistua yhta aktiivisesti kuin syksylla, mutta sanoo barrikadilla valvotuista oista puhuessaan tekevansa saman uudelleen jos on pakko. Ja toistaa saman minka hanen aitinsa Esperanza sanoi viimeisena yona barrikadilla, Brad Willin kuolinyona kun kaikki tiesivat PFPn tulevan kaupunkiin, “Toivo kuolee viimeisena”.

Illalla Barricada-nimisen lehden esittelytilaisuus. Ihmiset yleisosta puhuvat barrikadeista ja niiden merkityksesta tiloina, jotka toivat yhteen kaiken ikaisia ja –taustaisia ihmisia. Paitsi puolustuskeino, barrikadit olivat kohtaamispaikkoja, joissa yliopisto-opiskelijat ja kotiaidit, teinipojat ja duunarit toimivat yhdessa tasavertaisina, unohtaen hetkeksi yhteiskunnallisen asemansa. Yksi puhujista on Davidin, pidateyn pojan sisko. Hanen aanensa pettaa heti alussa. Han kertoo miten han ja hanen veljensa, jotka aina toivoivat syntyneensa vallankumouksen aikaan, nakivat Oaxacan liikkeessa valtavasti toivoa.

Davidin olinpaikasta on lahinna huhuja. Hanen ystavansa ovat etsineet hanta koko paivan, yhdesta saakka jolloin hanet otettiin kiinni. Pidatyksen tehneet olivat siviilivaatteissa ja ajoivat punaista autoa ilman rekisterikilpia. Kuulemma hanta syytetaan perusteettomasti huumeiden hallussapidosta, ja hanet on hakattu niin huonoon kuntoon, etteivat poliisit halua kenenkaan nakevan hanta samana iltana.

Seuraavan paivan Noticias-lehdessa on enemman tietoa Davidin pidatyksesta. David Venegas Reyes, opiskelija ja APPOn neuvoston jasen, pidatettiin vakivaltaisesti Oaxacan keskustassa perjantai 13.4. klo 13.15. Hanesta ei ollut pidatysmaaraysta mutta hanta syytetaan huumeiden hallussapidosta. Pidatyksen nahnyt ihmisoikeusjarjesto Limeddhin lakimies Isaac Torres kertoo pysahtyneensa juttelemaan Davidin kanssa kadulla, kun kahdeksan poliisia laskeutui autosta ja osoitti hanta aseilla. Poliisit heittivat Davidin maahan ja alkoivat pahoinpidella hanta, ja kehoittivat virallista pidatysmaaraysta tivanneen lakimiehen siirtya kauemmaksi ellei halua ongelmia.

Davidin olinpaikasta ei lehdessakaan tietoa. Kidutusta pelkaavat perheenjasenet ja ystavat ovat ilmoittaneet hanet kadonneeksi. Eilen iltapaivalla jarjestettiin mielenosoitus, joka vaati Ulises Ruizin eroa ja 43 poliittisen vangin vapauttamista, ja mielenosoittajat vaativat myos tietoa Davidin olinpaikasta. Noin 200 mellakkapoliisia piiritti marssin lahtopaikan ja uhkaili mielenosoittajia, mutta ei saanut heita estettya lahtemasta liikkeelle. APPOn puhuja sanoi, etta syytteet huumeiden hallussapidosta on keksitty todellisten syytteiden puuttuessa, jotta Davidia voidaan kohdella kuin tavallista rikollista, vaikka han on ilmiselvasti vankina poliittisen osallistumisensa takia.

Onko tama edelleen tavallista, katoaako ihmisia usein? kysyy kaupungissa kaymaan tullut ystava, enka osaa vastata. Kaikki tietavat, ettei kaupunki ole niin rauhallinen kuin milta se vaikuttaa, mutta vaikeampaa on tietaa, miten paljon ja miten rumia asioita tapahtuu kulissien takana.