Kirje David Venegasilta vankilasta
Kirje David Venegas Reyesilta, joka on poliittinen vanki Oaxacan keskusvankilassa. Han on APPOn neuvostossa Brenamielin barrikadin edustajana ja kuuluu ryhmaan nimelta VOCAL (Voces Oaxaquenas Construyendo Autonomia y Libertad). Helmikuun lopussa perustettu VOCAL haluaa toimia yhteistyossa eri ryhmien kanssa, jotka taistelevat autonomian puolesta vaihtoehtona vallitsevalle jarjestelmalle, ja korostaa, etta Oaxacan liikkeen tulee pysya itsenaisena ja erillisena poliittisista puolueista. VOCAL toimii muun muassa taiteen keinoin, ja ryhmaan kuuluu ihmisia APPOsta ja La Otra Campañasta.
VOCAL jarjesti sunnuntaina 15.4. marssin Ixcotelin vankilan eteen. Myos pe 27.4. jarjestetaan Oaxacassa mielenosoitus, joka vaatii David Venegasin ja muiden poliittisten vankien vapauttamista, ja VOCAL kutsuu ihmisia ja ryhmia eri maista jarjestamaan samana paivana mielenosoituksia Meksikon suurlahetystojen edessa.
...
Santa Maria Ixcotelin vankila, 17. huhtikuuta 2007
Olen vankina Santa Maria Ixcotelin vankilassa, kaupungissani Oaxacassa. Jouduin tanne perusteettomasti syytettyna huumeiden hallussapidosta. Poliisit, jotka pidattivat minut, pahoinpitelivat minua ja yrittivat pakottaa minut valokuvattavaksi huumepaketti kadessa, mutta eivat onnistuneet. Kaksi pitkaa paivaa olin eristyksissa valtakunnansyyttajan huumeyksikossa, sen jalkeen minut siirrettiin tahan vankilaan ja minulle selvisi, etta minua vastaan on syytteita oikeustalon polttamisesta 25.11., virkavallan vastustamisesta ja muista rikoksista oaxacalaista yhteiskuntaa vastaan.
On turha sanoa rohkealle ja arvokkaalle Oaxacan kansalle, etta kaikki nama syytteet ovat keksittyja ja valheellisia. Me kaikki tiedamme, miten pitkalle hallitus on valmis menemaan kostaakseen niille, jotka taistelevat oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Naiden paivien aikana, te ulkopuolella olette pitaneet minut koossa. Tiedan toiminnasta, jota olette jarjestaneet vaatiaksenne vapauttani, ja kaikkien APPOn ja muiden taisteluiden poliittisten vankien vapautta, ja kiitan teita siita syvasti. Nama hetket ovat nayttaneet minulle Oaxacan kommuunin uuden vaiheen.
Veljeys ja solidaarisuus ylittavat vankiloiden muurit. Tunnen teidan kaikkien laheisyyden, perheeni, ystavieni ja taman suuren kansan, suuren sydameltaan, toivoltaan ja alykkyydeltaan. Sanat eivat riita ilmaisemaan mita tukenne ja protestinne ovat merkinneet minulle naiden vaikeiden paivien aikana. Jos voisin, syleilisin teita kaikkia, ja ehka sydamiemme laheisyys auttaisi ymmartamaan sanoja paremmin kiitollisuuteni ja rakkauteni. Tunnen suurta iloa tietaessani, etta mobilisaatiot jatkuvat ja tulevat jatkumaan. On jatkettava taistelua, vihaamatta niita jotka haluavat pitaa meidat alistettuina. Syita oikeutetun taistelun jatkamiseen ei tarvitse etsia raunioista, joita viha jattaa sydameen. Ne loytyvat jokaisista ikiaikaisista kasvoista, jokaisesta iskulauseesta, jokaisesta maalauksesta joka ilmestyy seinalle salaa yolla, jokaisesta lapsesta, jokaisesta banderollista, ja jokaisesta meista jotka olemme vankeina. Pyydan, alkaamme koskaan jattako tata taistelua.
Kuten vain aiti tietaa mika on lapselle parasta, jokainen yksilo ja yhteiso, kaupunki, pueblo ja naapurusto tietaa mita tarvitsee voidakseen elaa paremmin. Kohtalomme on omissa kasissamme. Vankeuteni kaikessa raakuudessaan osoittaa, mihin hallitus on valmis naina paivina jatkaakseen systemaattista repressiota Oaxacan liiketta kohtaan. Mutta repression edessa on vastarintaa, ja toivon, ettei jalkojemme ja aaniemme vasymys koskaan olisi suurempi kuin vaatimus oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta kaikille, vankiloissa ja niiden ulkopuolella.
Olen syvasti liikuttunut mahdollisuudesta kommunikoida kanssanne. Se muistuttaa, etta vain ruumiini on suljettu taman vankilan muurien sisapuolelle, mieleni on teidan kanssanne, vahvistamassa kapinan, vapauden ja autonomian henkea. Kuulin iskulauseidenne musiikin vankilan ulkopuolelta selliini, ja ne ovat tallentuneet sydameeni.
Toivon, etta tama kirje saavuttaa teidat, ei kuten kissa, joka kiipeaa hiipien vankilan muurien yli, vaan kuten muurit murtava jattilainen. Ja toivon, etta taman kirjeen mukana leviaa vakaumukseni - etta tama taistelu on oikeutettu ja lopulta tulemme voittamaan.
David Venegas Reyes
"Alebrije "
VOCAL jarjesti sunnuntaina 15.4. marssin Ixcotelin vankilan eteen. Myos pe 27.4. jarjestetaan Oaxacassa mielenosoitus, joka vaatii David Venegasin ja muiden poliittisten vankien vapauttamista, ja VOCAL kutsuu ihmisia ja ryhmia eri maista jarjestamaan samana paivana mielenosoituksia Meksikon suurlahetystojen edessa.
...
Santa Maria Ixcotelin vankila, 17. huhtikuuta 2007
Olen vankina Santa Maria Ixcotelin vankilassa, kaupungissani Oaxacassa. Jouduin tanne perusteettomasti syytettyna huumeiden hallussapidosta. Poliisit, jotka pidattivat minut, pahoinpitelivat minua ja yrittivat pakottaa minut valokuvattavaksi huumepaketti kadessa, mutta eivat onnistuneet. Kaksi pitkaa paivaa olin eristyksissa valtakunnansyyttajan huumeyksikossa, sen jalkeen minut siirrettiin tahan vankilaan ja minulle selvisi, etta minua vastaan on syytteita oikeustalon polttamisesta 25.11., virkavallan vastustamisesta ja muista rikoksista oaxacalaista yhteiskuntaa vastaan.
On turha sanoa rohkealle ja arvokkaalle Oaxacan kansalle, etta kaikki nama syytteet ovat keksittyja ja valheellisia. Me kaikki tiedamme, miten pitkalle hallitus on valmis menemaan kostaakseen niille, jotka taistelevat oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Naiden paivien aikana, te ulkopuolella olette pitaneet minut koossa. Tiedan toiminnasta, jota olette jarjestaneet vaatiaksenne vapauttani, ja kaikkien APPOn ja muiden taisteluiden poliittisten vankien vapautta, ja kiitan teita siita syvasti. Nama hetket ovat nayttaneet minulle Oaxacan kommuunin uuden vaiheen.
Veljeys ja solidaarisuus ylittavat vankiloiden muurit. Tunnen teidan kaikkien laheisyyden, perheeni, ystavieni ja taman suuren kansan, suuren sydameltaan, toivoltaan ja alykkyydeltaan. Sanat eivat riita ilmaisemaan mita tukenne ja protestinne ovat merkinneet minulle naiden vaikeiden paivien aikana. Jos voisin, syleilisin teita kaikkia, ja ehka sydamiemme laheisyys auttaisi ymmartamaan sanoja paremmin kiitollisuuteni ja rakkauteni. Tunnen suurta iloa tietaessani, etta mobilisaatiot jatkuvat ja tulevat jatkumaan. On jatkettava taistelua, vihaamatta niita jotka haluavat pitaa meidat alistettuina. Syita oikeutetun taistelun jatkamiseen ei tarvitse etsia raunioista, joita viha jattaa sydameen. Ne loytyvat jokaisista ikiaikaisista kasvoista, jokaisesta iskulauseesta, jokaisesta maalauksesta joka ilmestyy seinalle salaa yolla, jokaisesta lapsesta, jokaisesta banderollista, ja jokaisesta meista jotka olemme vankeina. Pyydan, alkaamme koskaan jattako tata taistelua.
Kuten vain aiti tietaa mika on lapselle parasta, jokainen yksilo ja yhteiso, kaupunki, pueblo ja naapurusto tietaa mita tarvitsee voidakseen elaa paremmin. Kohtalomme on omissa kasissamme. Vankeuteni kaikessa raakuudessaan osoittaa, mihin hallitus on valmis naina paivina jatkaakseen systemaattista repressiota Oaxacan liiketta kohtaan. Mutta repression edessa on vastarintaa, ja toivon, ettei jalkojemme ja aaniemme vasymys koskaan olisi suurempi kuin vaatimus oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta kaikille, vankiloissa ja niiden ulkopuolella.
Olen syvasti liikuttunut mahdollisuudesta kommunikoida kanssanne. Se muistuttaa, etta vain ruumiini on suljettu taman vankilan muurien sisapuolelle, mieleni on teidan kanssanne, vahvistamassa kapinan, vapauden ja autonomian henkea. Kuulin iskulauseidenne musiikin vankilan ulkopuolelta selliini, ja ne ovat tallentuneet sydameeni.
Toivon, etta tama kirje saavuttaa teidat, ei kuten kissa, joka kiipeaa hiipien vankilan muurien yli, vaan kuten muurit murtava jattilainen. Ja toivon, etta taman kirjeen mukana leviaa vakaumukseni - etta tama taistelu on oikeutettu ja lopulta tulemme voittamaan.
David Venegas Reyes
"Alebrije "
posted by Laura at 7:22 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home