Ajaako hallitus ihmiset tarttumaan aseisiin?

Joulukuussa Meksikon vasemmistolaisin sanomalehti La Jornada haastatteli sissiryhmien johtohahmoja. Sissijohtajien mukaan Oaxacan tapaus osoittaa, ettei Meksikossa ole tilaa rauhanomaiselle taistelulle.
Haastattelu oli tehty pari viikkoa sen jälkeen, kun Oaxacassa alkoi laajin APPO:n jäsenten tai satunnaisten liikkeen toiminnassa mukana olleeksi epäiltyjen pidätys – ja kidutusaalto.

Onko tilanne tosiaan näin karu? Eikö Meksikossa voi taistella ilman aseita?

Oaxacan naapuriosavaltiossa Chiapasissa zapatistit ovat onnistuneet taistelussaan Oaxacaa paremmin. Zapatistejakin viruu vankiloissa, mutta tiukalla armeijakurilla zapatistit ovat säilyttäneet autonomiansa. Zapatistikylissä on käyty yhteenottoja valtion armeijan kanssa, mutta zapatistiliikettä ei ole saatu maan alle.

Oaxacassa monet liikkeen toimintaan osallistuneet piileskelevät yhä. Näin muun muassa Bertha Elena Muñoz eli ”La Doctora” sekä ”Miguel”, jotka olivat syksyllä Radio Universidadin kuuluttajia. Sadat ihmiset, joilla on pidätysmääräys, eivät uskalla mennä koteihinsa, työpaikalleen tai kouluun poliisin pelossa.

Oaxacassa APPO:n jäsenille ropisee yhä syytteitä ja pidätysmääräyksiä. Usein syytteillä ei ole mitään tekemistä poliittisen toiminnan kanssa. Meksikossa on pitkä historia vasemmistoaktivistien syyttämisestä milloin mistäkin. Kun tuttu kahvinviljelijäpariskunta viitisen vuotta sitten vastusti kylänsä johtajaksi omavaltaisesti julistautunutta cacique-johtajaa, heitä keksittiin syyttaa tapon yrityksestä.
(Caciquet ovat kyliä mafiatyyliin johtavia tyyppejä, joita ei ole valittu ”toimeensa” mitenkään. Tästä ilmiöstä lisää joskus toiste.)
”Pahinta on se, että jos he keksivät syyttää minua vaikka raiskauksesta, he tulevat etsimään naisen joka suostuu palkkiosta todistamaan minun raiskanneen hänet”, tuskailee APPO:ssa toimiva tuttu.

Kiinni jäädessään liikkeessä toimineita saattavat odottaa vuosikymmenten vankeustuomiot. Miltä tuntuu 25-vuotiaasta nuoresta, joka saattaa joutua kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankilaan? Ei koskaan perhettä, ei lapsia, urasta puhumattakaan. Tällä hetkellä Oaxacassa on paljon nuoria, joilla ei ole enää mitään menetettävää. He voivat paeta laittomiksi siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin, mutta lähempääkin löytyy vaihtoehtoja. Sissiryhmittymät harjoittelevat Oaxacan loputtomassa vuoristossa, ja epäilen monien ”kadonneiden” harjoittelevan siellä sissiotteita.

Vaikka lehdet eivät siitä juuri kirjoita, baarikeskusteluissa vasemmistolaiset arvuuttelevat, milloin Oaxacassa, tai koko Meksikossa, alkaa sissisota. Ehkä armeijan kouluttamiseen menee pari vuotta, ehkä kolme. Vuosi 2010 on Meksikon vallankumouksen satavuotispäivä, ja olisi loogista, että jotkut ryhmät ottaisivat vuodesta mediahuomion irti.