Likainen sota

Huolimatta pelon ilmapiirista, joka Oaxacassa on vallinnut viimeisten viikkojen ajan, 15.000 ihmista osallistui sunnuntai 10. paivan megamarssille, joukossa APPOn tukijoita ja kadonneiden perheenjasenia. APPOn mukaan megamarssi oli alku taistelun toiselle vaiheelle.

Kahden edeltavan viikon aikana liike ei ole ollut nakyvissa kaduilla. Santo Domingon katedraalin edusta, jossa aiemmin oli APPOn leiri, on ollut PFPn vartioima 25.11. taisteluista lahtien. 25. paivan taisteluiden ja koko yon kestaneen siivousoperaation jalkeen Ulises Ruiz poseerasi Santo Domingon edustalla luuta kadessa sanoen, etta Oaxaca on palannut normaalitilaan. Seuraavina paivina keskeisin barrikadi, 5 señores, oli hyokkaysten kohteena, ja muutaman paivan sisalla kaikki barrikadit purettiin. Radio Universidadista luovuttiin lopulta vapaaehtoisesti.

25.11. pidatettiin 214 ihmista, ja seuraavien paivien aikana mielivaltaiset pidatykset jatkuivat kaduilla, kodeissa ja kouluissa. Suuri osa pidatetyista on kuljetettu vankiloihin kaukana Oaxacasta, ilman mahdollisuutta kommunikoida ulkomaailman kanssa. Monet niista, jotka ovat onnistuneet kommunikoimaan perheidensa, ihmisoikeusjarjestojen tai asianajajan kanssa ovat kertoneet julmasta kidutuksesta, ja ihmisoikeusjarjeston mukaan suurinta osaa vangeista kidutetaan. Pidatettyjen todistuksissa toistuvat kertomukset pahoinpitelyista, tappouhkauksista ja henkisesta vakivallasta, koirien kayttamisesta pelotteena. Seksuaalista vakivaltaa on esiintynyt useissa tapauksissa.

Eilisen Jornadassa sanotaan, etta 80 prosenttia 25.11. pidatetyista on ihmisia, joilla ei ole mitaan tekemista APPOn kanssa. Jopa Ulises Ruiz myontaa artikkelissa, etta monet pidatetyt eivat ole osallistuneet kyseisen paivan mielenosoituksiin tai koko liikkeeseen, ja pyytaa heilta anteeksi. Samalla Oaxacan liikkeen kriminalisointi ja repressio jatkuu, ja monet APPOn jasenista joutuvat piiloutumaan ja pelkaamaan. Kaikkia APPOn neuvoston 234 jasenta vastaan on pidatysmaarays.
Myos ihmisoikeusjarjestojen tyontekijoita, jotka ovat auttaneet Oaxacassa vangittuja, on pidatettyjen, kidutettujen ja pidatettavien listalla.

Oaxacaa on kuvailtu Felipe Calderonin kokeeksi, joka antaa osviittaa hanen tulevasta linjastaan poliittisia liikkeita kohtaan. Parin viime viikon ajan, repression lisaannyttya Oaxacassa ja Calderonin aloitettua valtakautensa protestien saattamana, La Jornadassa on lahes paivittain ollut kirjoituksia Meksikon poliittisesta kriisista. Oaxacan tamanhetkisia tapahtumia on verrattu niin 70-luvun likaiseen sotaan poliittisia aktivisteja vastaan kuin diktatuurin aikaiseen ilmapiiriin Guatemalassa. Pinochetin kuoltua lehdessa oli pilakuva jossa ihmeteltiin, miten nopeasti ensimmainen Calderonin hallituksen jasen kaatui.